pekkapylkkonen

Julkisten palveluiden dilemma

Julkiset palvelut ovat ongelmallisia. Ensiksi on kuitenkin todettava että olen iloinen siitä, että niitä on olemassa. Kaikista ikävistä piirteistä huolimatta Suomi on melkoisen onnistunut valtio maailman maiden joukossa. Ja me jos ketkä osaamme panna rahaa julkisiin palveluihin. Vähän vuodesta riippuen olemme Euroopan maiden joukossa joko ensimmäisenä tai toisena.

Julkisten palveluiden suuri dilemma liittyy siihen, tuleeko niitä järjestää vain pienituloisille vai koko väestölle. Suurituloiset - ja jossain määrin keskituloiset - huolehtivat tietysti palveluiden rahoittamisesta joka tapauksessa, mutta pitäisikö heidän myös saada nauttia noista palveluista? Jos palvelut järjestetään yhteiskunnan toimesta myös niille jotka kykenisivät kustantamaan ne itse ostamalla suoraan markkinoilta, aiheutetaan käytännössä väistämättä kustannusten kohoamista palveluiden kysynnän lisäämisen ja subvention kautta. Mikäli keskituloisista alkaen kaikki julkiset palvelut pitäisi hankkia markkinoilta, niiden kysyntä luonnollisesti heikkenisi ja kuluttamisessa käytettäisiin harkintaa. Ihmiset joutuisivat tekemään valintoja. Lasten päivähoito tai vähemmän kiireelliset terveyspalvelut kilpailisivat lompakosta löytyvistä killingeistä savulohiviipaleiden ja kännyköiden kanssa.  Positiivisena puolena tästä seuraisi todennäköisesti se, että päivähoidon ja terveydenhuollon kustannusten nousu hiipuisi. Hinnat jopa mahdollisesti kääntyisivät laskuun. Halvemmat hinnat taas merkitsisivät mahdollisuutta kevyempään verotukseen jolla edelleen kyettäisiin tarjoamaan julkiset palvelut pienituloisille. Ja halvemmat hinnat merkitsisivät myös hyvätuloiselle mahdollisuutta hankkia enemmän noita palveluita omilla rahoillaan.

On mahdollista että keski- ja suurituloisten, ajaakseen pitkällä tähtäimellä omaa ja koko yhteiskunnan etua, pitäisi kyetä tekemään äärimmäisen epäitsekäs ja -intuitiivinen päätös: luopua ainakin joistakin subventoiduista julkisista palveluista ja tyytyä maksamaan ne pienituloisille jotka eivät itse kykene niitä hankkimaan. On varmasti vaikeaa ajatella että joutuu maksamaan muille sellaiset palvelut joita itse ei saa edes käyttää.

Pitkän tähtäimen hyödyt ovat ihmisille usein vaikeita valita. Tuntuu pahalta luopua tänään jäätelöstä vaikka sillä luopumisella tienaisi viikon päästä kaksi jätskiä. On vaikea ymmärtää miksi korkeat tulonsiirrot aiheuttavat pitkällä tähtäimellä tuloerojen kasvua. Ja hyvätuloisen on vaikea ymmärtää miksi luopumalla jostakin saavutetusta edustaan voikin pitkän päälle tienata.

Ehkä meidän kannattaisi kokeilla systeemiä jossa suoria julkisia palveluita tai korvamerkittyjä rahamääräisiä etuuksia ei jaettaisikaan välttämättä kaikille. Tätä ei tarvitse tehdä siksi että köyhille pitäisi antaa enemmän suhteessa rikkaisiin tai toisinpäin, vaan siksi että olemalla fiksu, kaikki voivat voittaa. Ja siitä tuskin kukaan on eri mieltä että paras mahdollinen lopputulos on se, jossa kaikki voittavat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Jaa, missähän on se raja tarvitsevan ja vähemmän tarvitsevan välillä, ja kuka on rajanvetäjä ?
Sotu on ylen mutkikas ja sen käyttämisessä pärjäävät vain asiaan syvällisesti perehtyneet. Hekö ovat niitä todella tarvitsevia ?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Mää en tiedä. Kyse oli enemmänkin aika teoreettisesta pohdiskelusta. Hyvätuloisen maksaessa itselleen verotuksen kautta tietyt julkiset palvelut, syntyy hukkaa. Ensiksi vero- ja jakobyrokratian kitkakustannukset ja sitten vielä tarjottujen palveluiden hinnannousu. Joissain tapauksissa korkeampi tulovero voi johtaa vielä työnteon vähenemiseen joka on sitten vielä kolmas haittatekijä kuviossa.

Usein olisi edullisempaa olla verottamatta niin paljoa ja antaa ihmisen itse huolehtia palveluistaan.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Asiallista ja analyyttistä pohdintaa ajankohtaiseen soteen ja makuun.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Näen paljonkin hyvää ajatuksissasi enkä ollenkaan haluaisi olla pahanilmanlintu ja kyseenalaistaa, mutta koen sen silti välttämättömäksi. Sori siitä.

Jos ajatellaan vaikka lapsilisiä, niin on selvää ettei joku osa niitä tarvitse vaan ne ovat aivan suolapähkinöitä. Sitten jos ajatellaan sitä periaatetta, jonka mukaan sen tehtäv on taata kaikille lapsille jotain ollaankin jo toisilla vesillä. Osa ei niitä tarvitse ja onhan se erikoista, että myös todella suurituloisia tuetaan tarpeettomalla tavalla.

Jos lähdettäisiin luomaan rajoja, niin törmättäisiin nopeasti niihin perustuslaillisiin oikeuksiin, tasa-arvoon yms. Onhan tarkoituksen kautta lapsilisä kohdistettu niihin lapsiin eikä vanhempiin.

Tavallaan ajatuksesi vaatisi sitä, että osa hyväosaisista voisi jollain tapaa luopua oikeuksistaan muiden hyväksi. Toisaalta näin pitäisi yhteisellä päätöksellä enemmistön turvin voida tapahtua, mutta en tiedä miten se tapahtuisi.

Keskeiseksi muodostuu mylös rajanveto, misää kohden olla hyvätuloisa ja palvelut loppuu jne. Kaikaeti tälle voidan joku ratkaisu keksiä, ei vaan tule heti mieleen.

Joka tapauksessa virkistävää ja ennakkoluulotonta pohdintaa tärkeistä aiheista - siitä suuri kiitos.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ehkä kiinnostavimmat asiat löytyvät juuri sieltä palvelupuolelta. Korvaukset lääkäripalveluista esimerkiksi varmasti nostavat noiden palveluiden hintoja, vaikka nykyisillä taksoilla vaikutus lienee melko vähäinen. Onko tosiaan tarpeellista korvata se parikymppiä kela-korvauksena ja maksaa siihen vielä muutama kymppi päätöksen tekemisestä ja maksatuksesta aiheutuvia kuluja? Henkilö joka käy yksityisellä, ei todennäköisesti siihen pariin kymppiin kaadu. Etenkin kun sen ja vähän enemmänkin voisi hyvittää verotuksessa ja silti valtio säästäisi rahaa. Halvimmillaan Helsingissä pääsee isohkon lääkäriketjun käynnille reilulla neljällä kympillä (ilman korvauksia). Tuskin tämä on tavalliselle työssäkäyvälle, joka käy ehkä parin vuoden välein lääkärillä, liikaa vaikka se pitäisi maksaa kokonaan itse. Tai ne buranapaketista haettavat korvaukset. Ei mitään järkeä.

Se että kympin tai kahden korvauspäätöksiä tulvii kelasta, se on kallista ja hyödytöntä.

Tuella pitäisi olla joku tarkoitus. Sen pitäisi ehkä pikemminkin olla poikkeus säännöstä eikä itse se sääntö.

Toki tälläisen käyttöönotto vaatisi paljon laajempaakin pohdiskelua. Miten esimerkiksi varmistetaan se että ihmiset kuitenkin hyötyvät työhistoriastaan vaikka elämässä sattuisi ja tapahtuisi. Kyllä kymmenen vuoden työhistorian pitöisi näkyä elintasossa verrattuna siihen kaveriin joka ei ole sitä tehnyt.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Tasa-arvo oli jossain toisessakin keskustelussa juuri esillä.

Se että laitetaan raja tulomäärään a jonka jälkeen palvelut maksetaan itse ei tarkoita ettäkö tasa-arvoa loukattaisiin koska kaikille kansalaisille pätee tämä sama tuloraja.

Jos eri henkilöille olisi eri tulorajat joiden jälkeen palvelut muuttuisivat omakustanteisiksi olisi kysymys epätasa-arvosta.

Erinomainen kirjoitus Pekalta, kiitos!

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Hieno ajatus, mutta taitaa kaatua ideologisiin seikkoihin. Jos tuohon mentäisiin, niin sittenhän pitäisi ihan virallisesti myöntää, että terveydenhuolto ynnä muut julkiset palvelut vähävaraisille ovat hyväntekeväisyyttä. Sehän ei käy! Eihän Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voi joutua elämään hyväntekeväisyyden varassa, vaan palveluita tulee tarjota "kaikille tasapuolisesti" ja maksajat piilottaa paksun byrokratian verhon taakse, jotta ei syntyisi luokkayhteiskuntaa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Eiköhän suurempi ongelma ole se ettei asioita osata katsoa pidemmälle. Keskustelin lapsilisistä varsin hyvin koulutetun tuttavani kanssa. Ehdotin että hän saisi lapsilisät viidellä prosentilla korotettuna mutta niitä ei maksettaisi etuutena vaan hän saisi ne veronalennuksena. Tämä ei käynyt koska veronalennusta ei edes huomaa kun taas tilille tulevan rahan huomaa. Olin äimän käkenä. Ehkä ihmiset oppisivat asioiden arvon kun palkat maksettaisiin aina bruttona ja sivukulujen kanssa ja sitten keskituloiselle pamahataisi kuukausittain sellainen 1800€ lasku verottajalta. Ehkä sen sitten huomaisi että mitä veronalennus merkitsee.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Joo, olen hämmästellyt ihan samaa miten moni ihan fiksuna pitämäni ihminen ajattelee noin. Toinen samaan sarjaan kuuluva hämmästelyni aihe ovat veronpalautuksista riemuitsevat. Olen minäkin joskus kavereilleni korotonta lainaa myöntänyt, mutta en ole siitä mitenkään erityisesti riemuinnut.

Verot itse maksettavan kuukausittaisen laskun muodossa olisivat tosiaan loistoajatus, mutta eihän sitä tietenkään toteuteta, koska se saattaisi pienentää verotuksen kannatusta.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt Vastaus kommenttiin #9

Moni ihminen ei nytkään hallitse rahan käyttöään ja ne toiset jotka eivät maksa laskujaan niin tuskin maksaisivat verojakaan jos se tulisi omaan hallintaan ja taas tulisi lisää taakkaa heille jotka tunnollisesti hoitavat asiansa.

Itsellä on aina verotuksen tuloraja korkeampi kuin peruspalkka, ihan vain jos sattuu ylitöitä niin ei tarvitse katsoa sen korvauksen katoamista lisäprosentilla. Jos taas ei satu ylitöitä niin tulee palautuksia, eikä myös tule verottajalta laskua, joka aina on ikävä asia vaikka palautukset eivät tunteita herätäkkään.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Luin tuoreita sotea ja makua koskevia tietoja valtioneuvoston sivuilta tänään:

https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publis...

Toisessa luonnoksessa kerrottiin, että

- -"Maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen tuottamisesta on perussäännös maakuntalain 8 §:ssä. Säännöksen perusteella maakunta voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta. Pykälässä todetaan lisäksi, että lailla voidaan säätää palvelujen tuottamisesta toisin. Säännös koskee myös maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Maakunta voi antaa julkisen hallintotehtävän muulle kuin viranomaiselle vain, jos siitä lailla erikseen säädetään. Lisäksi mainitussa maakuntalain säännöksessä todetaan, että maakunnan järjestämisvastuulle kuuluvan palvelun tuottamisen eriyttämisestä ja yhtiöittämisvelvollisuudesta säädetään erikseen." - -

---

Enpä osaa muuta sanoa tähän "julkisten palveluiden dilemmaan" ajankohtaisen soten ja makun tiimoilta, kuin että "jos tätillä olisi munat, niin täti olisi setä". Niin paljon ehdollisuutta tähän tulevaan sote- ja maku-uudistukseen sisältyy sekä sen myöhästyneeseen sisältövalmisteluun. Anteeksi jo etukäteen sanankäyttöni - kaikki moraalinvartijat ja kirjoituksiani arvostelevat blogistit...

Toimituksen poiminnat